Huoks, mikähän siinä mahtaa olla, että kun mies on viikonloput töissä ja kun vihdosta viimein saa lapset nukkumaan, niin loppu ilta sujahtaa ihan luvattoman nopeasti. Tuntuu, että ei ehdi millään mitään järjellistä tekemään.No pojalle sain toisen tumpun valmiiksi, että onhan siinä tietenkin jo jotain. En tiedä, mutta välillä tuntuu, että aina pitäisi olla niin aktiivinen ja kokoajan jotain puuhastelemassa, että voisi olla itseensä tyytyväinen. Miksi ihminen ei osaa nauttia luvan kanssa olostaan, vaikka olisikin niitä rästitöitä. Hmm... täytynee korjata tämä pieni epäkohta asenteessa. No tenttikirjatkin syyllistävät minua tuossa kirjahyllyssä jo ihan riittävästi, että mitäs näistä kotiaskareista nyt murhetta kantamaankaan.. hups näinhän se taas menee, täytyy keksiä itsellensä aina joku hyvä syy (lue. joku muu pakko tehdä seuraavaksi asia) ennenkuin osaa rentoutua edellisestä kehittelemästään tekemisen pakosta. No nyt tämä epäkohta on tiedostettu, joten täytynee alkaa tekemään asian eteen jotain. Nyky-yhteiskunta on vaan sellainen vaatimuksineen, että kiire ja stressi on arkipäivää.

Näihin tuntemuksiin olisi kuitenkin hyvä tarttua ja miettiä, että kuinka arjessansa voisi kiireeseen vaikuttaa. Ottaa pyhitetty vapaapäivä, vain itselle ja mitä sitten tahtoo tehdäkään hemmotellakseen itseänsä ja keskittyäkseen omaan itseen. Arjessa miettiä, että mitkä asiat on aivan pakko tehdä tänään ja onko muut asiat niin kiireellisiä? Jollakin tavalla olen ajatellut alkaa toteuttamaan hieman kiireettömämpää arkea elämässäni, nähtäväksi jää millaisin ratkaisuin kiireettömämpään elämään aijon päästä.

Hyvää yötä